Tänä aamuna siivoilin omaa huonettani ja käsiini osui eräs esine. Tuo pieni huppariksi kutsuttu vaatekappale (joka tosin on huputon) oli puettuna lapsuuteni rakkaimman pehmolelun, Kille-pantterin ylle. Tulin hyvin surulliseksi, sillä mieleni valtasi ikävä. Ikävöin sinua yhä, rakas pieni ystäväni. Ikävä ei katoa koskaan. Nyt kun on joulu, ikävä on vain suurempi.
Muistan viime joulun. Muistan, kuinka sinä makasit huppari päälläsi kuusen alla ja katsoit sen koristeita. Muistan, kuinka toinen kissamme istui kuusen vieressä nyrpeä ilme naamallaan. Mutta sinä rakastit joulua! Sinä rakastit kuusta. Sinä rakastit lahjoja ja niitä kauniita pieniä lasipalloja, joita olin ripotellut kuusen oksille. Minä rakastin sinua. Rakastan yhä.
Ei, ikävä ei katoa. Se ei koskaan poistu mielestäni, se seuraa minua, on kuin ystävä. Se tuo kyyneleet silmääni aina silloin, kun jokin muistuttaa minua sinusta. Liian usein olen vähällä unohtaa sinut, mutta ikävä. Ikävä ei anna minun unohtaa. Onneksi on olemassa kaipuu, onneksi on olemassa halu palata takaisin. Onneksi minä ikävöin. Kun minä ikävöin, en voi unohtaa sinua. Ja sinua minä en tahdo unohtaa. Vaikka kaiken muun unohtaisinkin, sinä olet minulle tärkeä. Ajattelemalla sinua minä jaksan etsiä, jaksan yhä tarpoa tiellä, joka vaikuttaa niin turhalta. Jaksan yhä toivoa.
Minä toivon, että palaisit. En kaipaa mitään muuta niin kovasti, kaikki muut joululahjat tuntuisivat miltepä turhilta, jos vain saisin sinut takaisin.
Se johtuu siitä, että sinun paikkaasi minun sydämessäni ei voi ottaa kukaan. Sinua ei voi korvata. Sinä olet korvaamaton ja juuri siksi niin rakas. Niin tärkeä.
Sillä minä rakastan sinua. Rakastan yhä ja tulen rakastamaan vuodenkin päästä, kenties jopa kymmenen. Jostakin syystä ketään minä en rakasta näin, kuin rakastan sinua. Sinä todella olit paras ystäväni.
Siksi haluankin kirjoittaa, ihan vain varmuuden vuoksi, jos vaikka onkin olemassa enkeli, Jumala tai joulupukki, joka kuulee hiljaisen huokaukseni;
minä toivon sinua takaisin. Toivon nyt kun on joulu. Nyt kun on toiveiden aika.
Mitään muuta minä en toivo nyt jouluna, kuin sinua takaisin. Minä en ole ehjä niin kauan, kuin sinä olet poissa.
