On jotenkin huojentavan ihanaa huomata, että mikään ei koskaan muutu. Ihmiset ovat yhtä säälittäviä kuin aina ennenkin. Se tavallinen, perusjärki puuttuu hyvin monelta, eikä toista ihmistä kunnioiteta pätkän vertaan.
Mistä puhun? Puhun siitä (ja ihan oikeasti, kokeilkaa tätä muutaman kerran, niin huomaatte), että aina, kun sattuu kirjautumaan anonyymisti mihin tahansa asialliseksi tarkoitettuun keskusteluun, jolla on mitään tekemistä: a) seksin, b) seksuaalisen suuntautumisen, c) rakkauden tai d) sinkkuuden kanssa, kimppuun hyökkää melko varmasti joku, joka ehdottelee ties mitä. Ei sillä, että näistä ihmisistä pitäisi välittää, mutta ihan oikeasti ihmiset! Onko tässä enää mitään järkeä?
Liikkeellä on paljon tällaisia ilmeisesti jonkinlaisen yliluonnollisen himon kehittäneitä idiootteja, jotka ilmestyvät jopa täysin tavallisiin keskusteluihin etsimään yhden yön seksiseuraa tai seuraa kaikenlaisiin omiin kokeiluihinsa. Varsinkin, jos mistään keskustelussa käy ilmi, että olet bi tai gay, kimpussasi on heti joku ehdottelemassa jotakin. Ja etenkin, mitä bi-ihmisiin tulee, no, ehdotukset ovat sitä luokkaa, että pariskunta kaipaisi halinallea kiihdyttämään petipuuhia. En voi muuta kuin nauraa!
Mutta on tässä vakavammatkin puolensa, kun näissä keskusteluissa ei liiku ainoastaan täysi-ikäisiä ihmisiä. Miettikää ihmiset oikeasti, mitä haluatte esimerkiksi oman lapsenne näkevän (tai mitä haluaisitte, jos teillä ei ole omaa lasta)? Onko tämä todella sellainen internetympäristö, jossa haluatte lastenne kasvavan? Sillä melko varmaa on se, että lähes jokainen muksu tässä maassa tulee törmäämään internettiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään koulussa. Ja silloin myös kiinnostuneisuus herää ja aletaan tutkia. Ja mitä me haluamme, että mahdolliset lapsemme tutkiessaan löytävät? Aikuisten seksijutuista pursuavaa materiaaliako? Häiriintyneitä aikuisia, jotka eivät edes varmista toisen osapuolen ikää, ennen kuin laukovat ehdotuksiaan?
Jotenkin maailma on vain niin hullu.
Niin, ja sitten, kun täysin viattomalla mielellä etsit itsellesi ulkomaalaista e-mail kaveria vaikkapa englantia harjoitellaksesi, mihin törmäätkään? Aiheeseen omistetut yhteisöt ovat nimittäin täynnä afrikkalaisia (kyllä, valitettavasti nämä henkilöt ovat yleensä Afrikasta, eikä minulla ole mitään Afrikkaa vastaan kuitenkaan), jotka etsivät mitä tahansa keinoa päästä länsimaihin "turvaan." Yleensä ehdotukset ovat hurjia, luvataan ikuista rakkautta ja uskollisuutta ja halutaan avioliittoa, vaikka ei olla edes tavattu. Ymmärrän, että joissakin Afrikan maissa olot ovat hyvin kurjat - minulla oli kerran e-mail ystävä, jonka kanssa juttelimme muusta, kuin naimisiinmenosta, ja joka oli kotoisin hyvin köyhältä alueelta ja jonka vanhemmat olivat kuolleet. Kärsimys on käsinkosketeltavaa ja se, että saatoin tuottaa tälle ihmiselle iloa sillä, että kuuntelin häntä ulkopuolisena kaiken kurjuudenkin keskellä (tosin hän sitten kulutti viimeisiä lanttejaan niihin harvoihin netti-istuntoihin, joiden aikana kykeni kirjoittamaan minulle maileja) . Se, että ongelmat siirretään toiseen maahan, ei kuitenkaan ole ratkaisu. Ja se, että minulle, vielä alaikäisenä, tultiin useamman kerran tekemään ties mitä tarjouksia... no, se on jotenkin julmaa ja epäoikeudenmukaista.
Kenellä on vastuu? Kenen pitäisi puuttua tähän kaikkeen?
Hetkonen, se on meillä! Me olemme avain. Me päätämme, mitä nettiin laitamme ja minkälaista materiaalia tuotamme. Me päätämme, miten suojelemme lapsiamme ja niitä ihmisiä, jotka eivät muutenkaan halua kuulla tällaista - nimittäin myös aikuisilla on täysi oikeus sanoa ei. Mutta kun täytyisi saada jokainen idiootti, joka näitä juttuja tekee, ymmärtämään, ettei tämä ole oikein. Me olemme kaikki ihmisiä, meillä on se avain. Mutta kaikki ihmiset kun eivät tunnu ymmärtävän.
Mistä puhun? Puhun siitä (ja ihan oikeasti, kokeilkaa tätä muutaman kerran, niin huomaatte), että aina, kun sattuu kirjautumaan anonyymisti mihin tahansa asialliseksi tarkoitettuun keskusteluun, jolla on mitään tekemistä: a) seksin, b) seksuaalisen suuntautumisen, c) rakkauden tai d) sinkkuuden kanssa, kimppuun hyökkää melko varmasti joku, joka ehdottelee ties mitä. Ei sillä, että näistä ihmisistä pitäisi välittää, mutta ihan oikeasti ihmiset! Onko tässä enää mitään järkeä?
Liikkeellä on paljon tällaisia ilmeisesti jonkinlaisen yliluonnollisen himon kehittäneitä idiootteja, jotka ilmestyvät jopa täysin tavallisiin keskusteluihin etsimään yhden yön seksiseuraa tai seuraa kaikenlaisiin omiin kokeiluihinsa. Varsinkin, jos mistään keskustelussa käy ilmi, että olet bi tai gay, kimpussasi on heti joku ehdottelemassa jotakin. Ja etenkin, mitä bi-ihmisiin tulee, no, ehdotukset ovat sitä luokkaa, että pariskunta kaipaisi halinallea kiihdyttämään petipuuhia. En voi muuta kuin nauraa!
Mutta on tässä vakavammatkin puolensa, kun näissä keskusteluissa ei liiku ainoastaan täysi-ikäisiä ihmisiä. Miettikää ihmiset oikeasti, mitä haluatte esimerkiksi oman lapsenne näkevän (tai mitä haluaisitte, jos teillä ei ole omaa lasta)? Onko tämä todella sellainen internetympäristö, jossa haluatte lastenne kasvavan? Sillä melko varmaa on se, että lähes jokainen muksu tässä maassa tulee törmäämään internettiin ennemmin tai myöhemmin, viimeistään koulussa. Ja silloin myös kiinnostuneisuus herää ja aletaan tutkia. Ja mitä me haluamme, että mahdolliset lapsemme tutkiessaan löytävät? Aikuisten seksijutuista pursuavaa materiaaliako? Häiriintyneitä aikuisia, jotka eivät edes varmista toisen osapuolen ikää, ennen kuin laukovat ehdotuksiaan?
Jotenkin maailma on vain niin hullu.
Niin, ja sitten, kun täysin viattomalla mielellä etsit itsellesi ulkomaalaista e-mail kaveria vaikkapa englantia harjoitellaksesi, mihin törmäätkään? Aiheeseen omistetut yhteisöt ovat nimittäin täynnä afrikkalaisia (kyllä, valitettavasti nämä henkilöt ovat yleensä Afrikasta, eikä minulla ole mitään Afrikkaa vastaan kuitenkaan), jotka etsivät mitä tahansa keinoa päästä länsimaihin "turvaan." Yleensä ehdotukset ovat hurjia, luvataan ikuista rakkautta ja uskollisuutta ja halutaan avioliittoa, vaikka ei olla edes tavattu. Ymmärrän, että joissakin Afrikan maissa olot ovat hyvin kurjat - minulla oli kerran e-mail ystävä, jonka kanssa juttelimme muusta, kuin naimisiinmenosta, ja joka oli kotoisin hyvin köyhältä alueelta ja jonka vanhemmat olivat kuolleet. Kärsimys on käsinkosketeltavaa ja se, että saatoin tuottaa tälle ihmiselle iloa sillä, että kuuntelin häntä ulkopuolisena kaiken kurjuudenkin keskellä (tosin hän sitten kulutti viimeisiä lanttejaan niihin harvoihin netti-istuntoihin, joiden aikana kykeni kirjoittamaan minulle maileja) . Se, että ongelmat siirretään toiseen maahan, ei kuitenkaan ole ratkaisu. Ja se, että minulle, vielä alaikäisenä, tultiin useamman kerran tekemään ties mitä tarjouksia... no, se on jotenkin julmaa ja epäoikeudenmukaista.
Kenellä on vastuu? Kenen pitäisi puuttua tähän kaikkeen?
Hetkonen, se on meillä! Me olemme avain. Me päätämme, mitä nettiin laitamme ja minkälaista materiaalia tuotamme. Me päätämme, miten suojelemme lapsiamme ja niitä ihmisiä, jotka eivät muutenkaan halua kuulla tällaista - nimittäin myös aikuisilla on täysi oikeus sanoa ei. Mutta kun täytyisi saada jokainen idiootti, joka näitä juttuja tekee, ymmärtämään, ettei tämä ole oikein. Me olemme kaikki ihmisiä, meillä on se avain. Mutta kaikki ihmiset kun eivät tunnu ymmärtävän.