Kun jännittää...

Jokainen meistä tuntee varmasti sen toisinaan hyvin häiritsevän ja ärsyttävän kutkutuksen navan takana, joka ei meinaa kadota sieltä ei sitten millään. Tuntuu, kuin eiliset päivällispihvit tanssisivat tangoa jossakin mahalaukun uumenissa. Sydän hakkaa. Niskaan kohoaa hiki.

Ja onhan olemassa tietenkin se fakta, että siitä jännityksestä on vaikea päästä eroon. Jos oikein kovasti jännittää, tuntuu, kuin sisälle olisi ohjelmoitu sähköinen laite, jota ei saa ulos ei sitten millään. Hetkeksi sen saa ehkä suljettua, tähänhän on reitti se, että ajattelee jotakin muuta, mutta kokonaan se ei tunnut sammuvan ei sitten millään. Tiedättehän ne ärsyttävät lasten lelut, joita saa jostakin mäkkäristä? On / off - nappulaa ei tunnu löytyvän ja kun lapsi on kerran painanut paria nappulaa oikeassa järjestyksessä, lelu vinkuu ja kiljuu aika-ajoin vielä päiviä tai viikkoja, tiedänpä tapauksen, jossa vieläkin pidempään.

Jännitys on vähän samanlaista. Sekin on on / off ilman nappulaa. Joskus sen saa ajettua taka-alalle, joskus se ponnahtaa suoraan pintaan ja kiljuu niin hirveästi, että tuntuisi, että pitää kietoa kaulaliina vatsan ympärille (siihen ylös jo siitäkin syystä, että sisältö pysyy siellä, missä sen on tarkoituskin olla).

Rauhoittumiseen jokaisella on omat metodinsa, mutta yksi metodi, joka harvemmin nähdään toimivaksi, on asian ajatteleminen. Jos ajattelet sitä asiaa, mitä jännität, jännitys vaan kasvaa. Ja sitten sitä jännitetäänkin jo toden teolla. Jännitys kasvaa äkkiä kärpäsestä härkäseksi ja jännitettävän asian mittasuhteet muuttuvat naurettaviksi. Itselleen ei kuitenkaan voi mitään!

Mitä tehdä? Itse yritän usein hengittää rauhallisesti ja toisinaan, vaikkakin se tuntuu enemmän huvittavalta, yritän harjoitella jotain naurettavia mielikuvia. "Sulje silmäsi. Ajattele jokaista kehosi osaa kerrallaan. Tunne, kuinka ne alkavat painaa. Ne muuttuvat yhä painavammiksi. Ajattele jalkaasi... ... ... Ajattele kättäsi... Kuvittele olevasi jossakin aivan muualla." Mutta tämäkään ei tunnu auttavan.

Seuraavaksi yritän keskittyä lukemaan tai tekemään jotakin. Taide on yksi keino. Joskus se auttaakin, varsinkin taide. Joskus jännityksensä saa purettua kuvalliseen muotoon, vaikkapa elefantin kärsäksi keskellä hienoa maalausta. Joskus tästäkään ei ole apua. Joskus tuntuu, ettei jännitystä kykene kahlitsemaan, ei asettamaan sille rajoja.

Auttaisiko jollekulle huutaminen? Ärsyttävän televisio-ohjelman katsominen? Hyvä vitsi? Parhaan kaverin kanssa keskusteleminen?

Niin, jännityksen purkamiseen on usein avaimena toiset tunteet. (Ja minä en nyt kyllä sitten komenna teitä änkeytymään pahimman vihamiehenne eteen kiljumaan, mutta tietenkin... en koe, että minulla olisi vihamiehiä, kenties se toimisi, jos olisi). Jos kuitenkin pystyn kehittämään yhdestä tunteesta kyllin voimakkaan, se ainakin hetkelliseksi jättää allensa muut. Tuntuu, kuin ihmisellä olisi tietty kapasiteetti tunteille. Jos jokin tunne kasvaa ja voimistuu, se työntää osan tunteista syrjään. Jännittäminenkin on tunne.

Ja pointtini oli? Kertokaa minulle, miten te jännitätte ja miten jännityksestä pääsee? (kertoa saa julkaisupäivänä, kuukauden päästä, vuoden päästä... eli jos löysit blogini joskus vuonna nakki ja makkara tulevaisuudessa, niin tervetuloa silti esittämään jokaisesta aiheesta kommentteja)