En ole ikinä miettinyt asiaa kovin syvällisesti, vaikkakin nyt, kun pysähdyn miettimään, se tuntuu itsestäänselvyydeltä. Ja olen voimakkaasti vihainen itselleni, että on yhä tällaisia itsestäänselvyyksiä, joita en ole suostunut ymmärtämään vain, koska en ole suostunut ajattelemaan. Aika ajoin turrutan itseni ajatuksilla ja jätän ne taakseni. Ajattelu ei ole aina minua varten. Toisinaan ajatteleminen on helpompaa unohtaa, on vain helpompi antaa olla.
Nyt en kuitenkaan voi olla ajattelematta, en nyt, kun sinä olet poissa. En tiedä, saanko sinua enää koskaan takaisin, mutta jos saan, lupaan, että yritän enemmän. Yritän ajatella enemmän sinua ja sinun asemaasi. Lupaan unohtaa oman itsekkyyteni, heittää pois suojaavan kilpeni ja asettua sinun eteesi. Niin kauan olet ollut minulle itsestäänselvyys. Nyt silmieni edestä on murrettu side ja pääsen viimein katsomaan peiliin. Itseeni. Voin väittää ja jatkaa väittämistä vaikka kuinka kauan. Voin sumentaa silmäni sen edessä, mikä on totta. Mutta se ei muuttaisi sitä tosiasiaa, ettet sinä ole täällä. Tai tavallaan olet, olethan sinä aina sydämessäni. Mutta palan sinua olen menettänyt, palan, jota on vaikea saada takaisin.
Samalla, kun menetän palan sinua, palan itseäni, saavutan myös jotakin. Ymmärrän. Sinä olit aina olemassa minua varten. Sinä olit aina rinnallani. Toisinaan olit etäisempi, minä en ollut sinulle se kaikkein tärkein ja kaikkein paras - kuitenkin sinä rakastit minua. Ja minä omistin sinut. Siinä tein väärin. Ketään ei saa omistaa. Ei edes ystävää.
Monet nauravat minulle, kun nyt itken, vuodatan kyyneleeni, koska tajuan, mitä olen menettänyt. Tajuan kaiken sen vääryyden, jonka olen aiheuttanut. Kenen sinä nykyään olet? Vai oletko? Onko sinulla kaikki hyvin? Vai olenko saanut sinut kärsimään?
En voi syyttää kaikesta ainoastaan itseäni, mutta voin kyllä leimata otsani ja todeta, että minä se olen, paljon on minunkin syytäni. Minä pidin sinua itsestäänselvyytenä, minä omistin sinut. Ystävää ei saa omistaa.
Tuskin lähdit luotani tahallisesti, huono minä en ole koskaan ollut. En samoin, kuin jotkut ovat huonoja ystävilleen. Lähtösi oli varmasti vahinko, ei tarkoituksellista. Mutta samalla, kun lähtösi vei minulta paljon pois, se oli minulle avain. Nyt minä tiedän, mikä sinä minulle olet ja jos vielä palaat, osaan tehdä elämästä sinullekin asteen verran mieluisampaa. Minä en omista sinua. Sinä olet minun ystäväni. Ystävyyttä ei kukaan omista, eikä ansaitse. Se on lahja toiselta toiselle, se ei ole itsestäänselvyys.
Sinä olet kissa. Ja joku nauraa minulle juuri siksi. Siksi, ettet ole ihminen, et ole samanlainen, kuin muut ystäväni. Silti sinä olet yksi tärkeimmistä, sinun ympärillesi minä olen virittänyt rukoukseni. Rukouksen paremmasta elämästä, rukouksen ymmärryksestä.
Äänetön ystävyys. Ystävyys, joka on eleidemme ja tunteidemme varassa. Se on erilaista. Minulla ei ole valtaa sanoin sanoa, kuinka sinua rakastan. Sanoilla ei ole sinulle merkitystä. Tunnistat juuri ja juuri oman nimesi. Sinulle merkitsee kaikkein eniten se, että minä olen olemassa ja että minä teen elämästäsi hyvän elää. Minä olen palvelijasi, vapaaehtoisesti. En ole orja, eikä kukaan pakota minua työhön. Olet ystäväni ja haluan palvella sinua, aivan, kuin haluan auttaa niitäkin, jotka ovat samaa lajia kanssani.
Sinussa näen kaikkein selvimmin, kuinka palveluksesta seuraa vastapalvelus. Kun olin surullinen, käperryit hellästi syliini ja puskit päälläsi. Sinä sanoit: "Minä rakastan." Sanoit sen ääneti ja hiljaa. Sanoit sen paljon kauniimmin, kuin minä osaan koskaan mitään sanoa. Ehkä siinä on minun vajaavaisuuteni. Kauniit sanat eivät merkitse mitään niin kauan, kun niiden taustalla ei ole eleitä ja oikeita tunteita. Ihmisille voin puhua mitä tahansa, sinulle puheillani ei ole merkitystä.
Rakkaus välillämme on erilaista. Se ei ole sanoja. Se on tunteita. Ja monessa suhteessa se on paljon todellisempaa, kuin ystävyydenrakkaus kahden ihmisen välillä. Siinä ei valehdella. Siinä saa sen, mitä tilaa.
Kunpa saisin sinut takaisin, kunpa saisin olla luonasi. Minä osaisin niin paljon paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti