Jalkapallo on kaunis laji - vai onko?

Niin, siis mitä häh, kysyt minulta? Ei Al ikinä kirjoita mistään tällaisesta, eihän hän edes ole sellainen ihminen, joka pitää jalkapallosta. Ha, minä naurahdan. Yllätyksellisyyttäkö, vai? Jalkapallosta ja jääkiekosta kuulemma puhutaan usein YO-äikässä, joten minä ajattelin harjoitella näin ennakkoon... tai sitten vain tarkastella tätä monille rakasta lajia omasta näkökulmasta.

Jalkapallo on kaunis laji

Miehen otsassa sykkivä suoni välittää verta sydämen nopean sykkeen avulla kohteeseensa. Se näkyy sinipunertavana ihon läpi ja on pullistunut pintaan. Lyhyen karvoituksen peittämillä kasvoilla helmeilee satoja pieniä hikipisaroita, joista jokaisesta heijastuu ympäröivä areena, sen nurmi ja tuhatpäinen katsomo. Otsa on muutamalla kurtulla keskittymisen merkkinä. Silmien mustuainen vuoroin pienenee, vuoroin suurenee kun mies aistii ympäristöään, katsoo kauas nähdäkseen sopivan pelaajan, jolle syöttää tai seuraa läheltä viilettävien vastajoukkoeen pelaajien liikkeitä.

Niin, onhan tuo mies komea. Hänen lihaksensa jännittyvät vuorotellen hänen juostessaan tuhatta ja sataa eriväristen pelipaitojen kirjossa. Jalat polkevat maata ja kädet huitovat ilmaa. Loppujen lopuksi kasvoilla värähtää ilme, joka kertoo, että mies on tehnyt päätöksen. Tuo ilme on niin pieni, ettei sitä oikeastaan edes huomaa. Se on vain pakonomainen liike, ei tietoinen, eikä hallittu. Hetkeä myöhemmin mies potkaisee pallon kuolettavalla voimalla kohti vastustajan maalia.

Tuo mustavalkoinen, kuran ja nurmen värittämä kappale halkoo ilmaa korkealla päiden yläpuolella. Se pyörii ilmassa tasaista rataa, johon potkun fysiikka on sen saatellut. Kuusikulmaiset, geometriset kuviot pallon pinnalla katsovat vuoroin kohti taivasta, vuoroin maata. Ne näkevät jännittyneiden pelaajien rykelmän alapuolellaan, joista osa koittaa estää palloa saavuttamasta määränpäätään, osa estää estäjiä estämästä pallon kulkua.

Pallo ohittaa maalivahdin kuin hidastetussa elokuvassa. Maalivahdin hyppy kohti nopeasti etenevää kappaletta on miltei epätoivoinen. Hänen suustansa lentää sylki, hänen kätensä kurottautuvat ääriasentoon. Hän koettelee miehen fysiikan rajoja. Hetkeä myöhemmin pallo kolahtaa maaliverkkoon ja maalivahti makaa rähmällään maassa, kiroten.

Sillä hetkellä, kun pallo päätyy perille määränpäähänsä, tuhatpäinen katsomo suorastaan sekoaa. Siellä huudetaan, siellä puhalletaan kaikenlaisia pillejä, siellä heilutaan, siellä kiljutaan. Pienen, jalkapallohulluudesta kärsivän lapsen poskelle vierähtää kyynel - hänen kannustamansa joukkoe on 6-0 häviötilanteessa. Toisaalla vanha, lihava ja hyvin ruma ukko heiluu joukkoeen kotimaan lippu kasvoilleen maalattuna niin roimasti, että kaataa naapurinsa. Vierekkäin istuvat kannattajat ryhtyvät tappelemaan keskenään. Toinen oli sitä mieltä, että maali oli sääntöjen vastainen ja lyö vastustajajoukkoetta kannattavaa urpoa täysillä kasvoille. Tappelu yltyy veriseksi, nenät vuotavat, silmät kellastuvat ja kasa hius- ja viiksikarvoja makaa maassa unohdettuina.

Kyllä sen pitää olla kerta kaikkiaan mahdottoman kaunista, mikä saa näin monen ihmisen lumoihinsa, eikö? Jokin viehätys tässä suuressa urheilussa on.

Myönnettäköön, että joskus ammoisina aikoina tuli nappulaliigan jalkapallokoulu käytyä ja joukkoeessa hetki pelailtua. Ja jalkapallon takia on matkustettu Ahvenanmaalle asti. Niinpä. On se pirun kiehtova urheilulaji.